tassunalla

Huh, ei rutise Wiltsun pää enää! Lähes olematonta rutinaa ja hyvin pienellä alueella, on tässä vielä muutamana päivänä tuntunut, eikä sitäkään olisi taatusti huomannut, jos ei olisi osannut etsiä. Mutta nyt ei enää kuitenkaan löydy - aktiivisesta yrityksestäni huolimatta - pienintäkään rutisevaa kohtaa! Helpotuksen huokaus!

Eilen illalla sain vielä yhden ehdotuksen rutinan lähteeksi: allerginen reaktio. Kuulosti oireilu hyvin samankaltaiselta, joskin Wiltsulla se oli huomattavasti lievempää ja pienemmällä alueella. Nyt ei vain enää ole minkäänlaista muistikuvaa, saiko Wiltsu kenties jonkin sellaisen makupalan tai oliko ruuassa lisukkeena jotain sellaista, mitä ei aiemmin ole ollut ja mikä olisi mahdollisesti aiheuttanut allergisen reaktion. Mutta hyvä tietää vastaisuuden varalle, kiitos Teija! Jos joskus taas alkaa rutinaa tuntua/kuulua, niin tiedän kyseessä voivan olla myös allerginen reaktio.

Katso myös Wiltsun pää rutisee.

Taas oli viime perjantaiaamuna pissat lattialla Wiltsun huoneessa Edellisenä iltana poika kävi muun jengin kanssa yhtä aikaa pissalla puoli kahdeltatoista ja isot pissat tekikin, olin silmä tarkkana vahtimassa. Aamulla kahdeksalta kun Pete meni alakertaan, oli Wiltsun huoneen lattialla iso lätäkkö.

Kahdeksan ja puoli tuntia ei pitäisi olla liian pitkä aika pidätellä. Ei se ole päiväsaikaankaan eikä noille muille koiruuksille. Jotain hämminkiä tässä täytyy olla. Mielenosoitusta?

Mietittiin siinä aamulla, että tuleeko Wiltsulta vahinko silloin kun piprut aloittavat aamukohelluksensa, mikä ärsyttää herraa tavattomasti (haukkuu ja hyppii porttia vasten)? Loppuuko pidätyskyky siihen, kun hermot menevät ja pitää alkaa metelöinti? Vai täytyykö rakko tyhjentää jo jossain vaiheessa aiemmin yöllä?

Myös Wiltsun huoneen vesikuppi oli aamulla tyhjä. Ei siinä tosin paljoa ollutkaan. Nyt on ruvettu nostamaan vesikuppi Wiltsulta yöksi pois, kun on jo sen verran viileämmät ilmatkin, ettei pojan ole mikään pakko öisin vettä saada. Eikä ole nyt enää sen jälkeen tullut öisiä pissoja lattialle (kop kop).  Täytyy seurailla tilannetta.

Tänä aamuna Wiltsun huoneessa oli taas pissat lattialla Edellinen kerta oli viime torstain ja perjantain välisenä yönä, kun se ei jaksanut odottaa aamuun asti. Eli nyt on ihan lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa ollut yöllä pidätysvaikeuksia.

Koko jengi käy yhtä aikaa iltapissalla ennen nukkumaanmenoa eikä muilla ole koskaan ollut minkäänlaisia pidätysvaikeuksia. Vähän moinen harmittaa, mutta enemmän kuitenkin huolestuttaa. Liittyisikö tämä samaan mystiseen ongelmavyyhteen, mikä Wiltsua koettelee? Vai johtuuko vain siitä, että Wiltsu juo selvästi enemmän kuin muut (tehnyt sitä koko ajan) ja ei siksi pysty aina pidättelemään läpi yön? Olisikohan se viime yönä käynyt siinä puoli kahdentoista ja kahdentoista välillä iltapissalla, aamulla kahdeksalta pääsi seuraavan kerran ulos ja siinä välissä oli siis ehtinyt tehdä pissat lattialle

Täytyy alkaa pitää kirjaa yöllisistä pidätysvaikeuksistakin, jos ne vaikka liittyisivät huimauskohtauksia aiheuttavaan vaivaan. Onneksi Wiltsu kuitenkin itse vaikuttaa ihan normaalilta, pirteältä itseltään, joten siinä suhteessa ei ole aihetta huoleen!

No, joko lähdetään?
Minne mennään?
Me ollaan valmiita!

Täytyypä laittaa tänne jotain mukavaakin välillä, löysin nimittäin kamerasta pari kuvaa, mitkä nappasin viime kuussa yrittäessäni siivota autoa.

On muuten tosi vaikeaa puuhaa, etenkin kun sitä yrittää tehdä pihanpuolella niin, että koirat ovat siinä pyörimässä… Ei tarvitse kuin auton takapaksi avata, niin johan auto täyttyy koirista. Tai oikeammin Wiltsusta ja Missusta. Bode pysyy varmuuden vuoksi tarpeeksi kaukana, ettei vaan joudu autoon.

Kun saa koirat hätisteltyä autosta pois ja kääntyy viemään jotain tavaraa terassille säilöön, niin eiköhän koirat palaudu välittömästi takaisin autoon Kyllä ne on pöhköjä! Voi tietysti miettiä kuinka pöhkö itse olen, kun moista puuhaan pihalla koirien seassa… miksen mene portin ulkopuolelle koirilta turvaan? Niinpä. Välillä toki niinkin, mutta helpompaa kuitenkin nostaa tavarat terassille kuin jättää niitä lojumaan pitkin ja poikin pihan ulkopuolelle. Ja imurointikin on helpompaa pihalla… vai tuntuuko se vain siltä?

Auto on vihdoin saatu boxeista yms. tavaroista tyhjäksi. Enää tarvitsisi saada koirat pysymään autosta pois, että imurointi onnistuisi… helpommin sanottu kuin tehty.

Aina vaan oudommaksi menee Wiltsun tilanne. Eilen illalla Pete sanoi, että Wiltsun päästä kuuluu rutinaa, kun sitä silittää. Siis mitä? Kummallisempaa en ole koskaan ennen kuullut, joten pakko oli heti kokeilla ymmärtääkseni mitä se tarkoitti. Ja todellakin, kun päätä silitti tai veti kevyesti sormella pään yli, niin tuntui omituista rahinaa. Ihan kuin kallon ja ihon välissä olisi jotain poksahtelevaa ainetta. Tarkistin heti muiden koirien päät ja ne tuntuivat ihan normaaleilta; kova kallo tuntui ihon alla, ei mitään “ylimääräistä” siinä välissä eikä rutinaakaan kuulunut kummankaan briardin päästä.

Yritin kuumeisesti sekä eilen illalla että tänään etsiä netistä vastaavia tapauksia, vaan en ole löytänyt. Ehkä en vaan keksi oikeita hakusanoja… Millä sanoilla tuollaista osaisi hakea? Pää rutisee, rahisee, poksuu, ihonalaista nestettä päässä? Ja onko ylipäätään kyse nesteestä vai jostain muusta? Peten mielestä se on kuivaa ainetta, kun rutisee, mutta mun mielestä se kuitenkin “lilluu” ja tuntuu vähän samalta kun itsellä on joku paikka turvoksissa. Vai voisiko se olla jotain vaahtomaista ainetta tai ilmaa? Mutta miten ilma tai nestemäinen aine sitten rutisisi, onkin jo vähän kinkkisempi juttu. Tosi outoa.

Tänä aamuna tuntui, että ihon ja kallon välissä olisi hieman vähemmän ylimääräistä ainetta, mutta rutinaa sieltä kuuluu yhä edelleen. Alun perin oli tarkoitus, että kävisin taas eläinlääkärin kanssa oireita tarkemmin läpi samalla, kun käydään seuraavan kerran rokotuksissa ja katsottaisiin sitten, että otetaanko jotain uusia kokeita, mitä ei ole vielä tehty. Mutta nyt mietityttää, että pitäisikö sittenkin tilata lääkäriaika jo aiemmin?

Wiltsua itseään asia ei näytä haittaavan yhtään. Ihan normaalisti se suhtautuu pään silittelyyn, ei näytä aristavan eikä muutenkaan reagoivan mitenkään päänsä rutinaan. Tuskin se kipuakaan aiheuttaa ja tuskin siitä hirveän kova päänsisäinen äänikään lähtee, koska tuo päätään siliteltäväksi ja paijailtavaksi kuten ennenkin.

Mystisen vaivan pikakertaus

Koko mystinen vyyhti vielä pikakertauksena jos joku vastaavanlaisten ongelmien kanssa painiva löytäisi tiensä tänne ja yhteistuumin saataisiin jotain selvyyttä tähän kummalliseen vaivaan:

Wiltsulla on siis ollut huimaus- ja heittelehtimiskohtauksia maaliskuusta 2007 alkaen. Ei kovin usein eikä kovin montaa. Heti alussa oli useampi kohtaus lyhyen ajan sisällä, viime aikoina hyvin hyvin harvoin ja todella lieviä. Juo ja pissaa enemmän kuin muut, mutta niin se on tehnyt aina. Muutaman kerran on pissannut yöllä sisällekin. Kahdesti viime vuonna katsottiin maksa-arvot, molemmilla kerroilla alat hieman koholla (maaliskuussa 159 ja lokakuussa 133, viitearvo 10-100), mutta ei niin paljon, että olisi selittänyt oireita tai antanut aihetta jatkotoimenpiteille. Nyt viime aikoina Wiltsu on myös alkanut lihoa, vaikkei ruuan ja liikunnan määrä ole muuttunut. Ruoka-annosta on lihomisen myötä vähennetty, mutta se ei näy missään. Ja viimeisimpänä nyt siis rahisevan aineen kertyminen kallon ja ihon väliin.

Kohtauksista tarkemmin Wiltsun sairauskertomuksessa.

Allerginen reaktio? Lue myös: Rutina poissa.

Taas on jäänyt kirjoittelut melko lailla minimiin Ei vaan ole saanut aikaiseksi ja rästihommia on muutenkin pilvin pimein odottamassa reipasta toimeen tarttujaa… Kunpa vaan löytäisi sellaisen itsestään!

Eilen käytiin Isan, Missun siskopuolen, luona kyläilemässä. Uskomatonta, että neitokainen täyttää kuukauden kuluttua jo peräti 14 vuotta! Siellä se kirmaili kuin teinityttö. Hieman jäykiltä sen laukka-askeleet kieltämättä näyttivät, mutta silti! Niin pirteän ja hyvävointisen näköinen vanhus oli että! Jaksaisipa omatkin kultamussukat porskuttaa yhtä pitkälle ja yhtä hyväkuntoisina!

Hiljaiseloa treenirintamalla

Treenipuolella on ollut viime aikoina hiljaista. Hakutreeneissä on meneillään kesätauko ja meiltä jäi muutenkin jo ennen taukoa joitain treenejä väliin, joten todella pitkä paussi on nyt ollut. Bode kävi ensimmäistä kertaa raunioradalla työskentelemässä heinäkuun alussa ja jälkiä olen sille tehnyt kesän aikana muutamia - vaihtelevalla menestyksellä, mutta muuten ollaan kesää vietetty suht rauhallisesti.

Bode luonnollisesti pelaa päivittäin palloa, eihän se muuten olisi Bode. Ja onpa se taas vaihteeksi ollut maalaushommissakin :-[ Huomasin nimittäin tänä aamuna maalia sen niskassa. Sen ja kanssa pitää aina tunkea itsensä joka paikkaan.

Vanhoja ja vaivaisia talo täynnä

Lisäilin tässä joku aika sitten Wiltsun sairauskertomukseen heinä-elokuulle merkinnät epämääräisestä huojunnasta ja kaatumisista. Nyt on alkanut enenevässä määrin mietityttää myös sen pyöristyminen, vaikkei liikunnan ja ruuan määrässä ole sanottavammin tapahtunut muutoksia. Samoin runsas juominen ja pissaaminen aiheuttavat huolta. Juonut se on tosin aina paljon enemmän kuin muut, mutta kai siihen joku syy pitää olla? Ja viime yönä siltä oli taas tullut pissat lattialle. Eihän sitä kovin usein käy, mutta kun noilla muilla ei koskaan. Voisivatko ne liittyä jotenkin sen mystiseen vaivaan? Täytyy pitää muistissa ja ottaa puheeksi, kun ensi kerralla käydään rokotuksissa. Ja olisikohan syytä samalla taas tarkistaa maksa-arvot? Näkisi onko se yksi niistä yhä edelleen hieman koholla, vai onko muutoksia tapahtunut suuntaan tai toiseen…

Muutamia viestejä olen saanut vastaavanlaisten ongelmien kanssa painivilta, mutta en vielä yhtään sellaista, mistä olisi jotain selvinnyt. Mielelläni kuulisin, jos joku on onnistunut ratkaisemaan mysteerin tai on ainakin päässyt vähän eteenpäin vyyhdin purkamisessa. Toki saa ottaa yhteyttä myös vaikka polkisi samalla tavalla paikallaan, kuten mekin. Aina helpottaa, kun huomaa, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin!

Missun jalka on edelleen hyvässä kunnossa! Välillä se ontuu vähän, mutta tahtia se ei haittaa. Bode saa joka aamu kyytiä ja monesti myös päivällä Hännässä oleva patti on taas paisunut hirveän isoksi ja nyt se on sitä nuollut ja kirputtanut niin, että pahalta näyttää. Hännän amputointi on kuitenkin niin iso asia, että viimeiseen asti yritetään sinnitellä patin kanssa.

Ei tule vanhuus yksin. Bode on ainoa meistä, joka jaksaa koheltaa kaiken aikaa ja jolla on paikat kunnossa. Kaikki muut ollaan enemmän tai vähemmän rampoja ja raihnaisia…

Törmäsin jokin aika sitten karkurit.fi -nimiseen sivustoon, missä kerrotaan kadonneiden lemmikkieläinten käyttäytymisestä ja annetaan ohjeita etsimiseen jne. Sivuilla voi ilmoitella myös kadonneista ja löytyneistä lemmikkieläimistä sekä näköhavainnoista.

Mielessäni pyörii yhä joulukuun puolessa välissä kadonnut jakrusselinterrieri Hippu, jonka ensin ilmoitettiin jääneen auton alle ja kuolleen, mutta myöhemmin tieto osoittautuikin virheelliseksi. Koko tänä aikana ei Hipusta ole tullut yhtään oikeaa havaintoa, vaikka ilmoituksia on levitetty ympäri Suomen ja löytöpalkkiokin on niin suuri, että koiran palauttaminen kotiinsa on paljon kannattavampaa kuin eteenpäin myynti.

Metsään jää yleensä lauman nuorin koira

Sivustoa selatessani löysin artikkelin kadonneen koiran käyttäytymisestä. Kyyneleet silmissä ja pala kurkussa luin tekstin loppuun, kun mieleeni muistui myös Missun katoaminen vuosia sitten. Missu löytyi kuitenkin vielä samana iltana, joten hätäni oli pientä verrattuna Hipun perheen kokemaan tuskaan ja epätietoisuuteen.

Artikkelissa kerrottiin, että yleensä metsään jää perheen nuorin koira, joka on tottunut kulkemaan lauman vanhempien koirien perässä. Niin kävi sekä Hipun että Missunkin kohdalla. Missu poikkesi äitinsä Riinan kanssa polulta metsän puolelle ja hetken jatkettuani matkaa polkua pitkin, kyllästyin kävelemään yksin ja käännyin takaisinpäin. Ei kestänyt kauaa, kun Riina oli takaisin luonani. Oli varmasti ollut koko ajan kuuloetäisyydellä ja kun huomasi mun muuttaneen suuntaa, tuli takaisin. Oliko niillä sitten joku metsäneläin tai joku muu haju kiikarissa, jota Missu jäi vielä tutkimaan eikä siksi huomannut Riinan lähteneen… tiedä sitä.

Käveltiin Riinan kanssa takaisin mökin pihalle enkä ollut vielä yhtään huolissani. Olin ihan varma, ettei Missu laske Riinaa kauas silmistään missään vaiheessa. Mutta hetken mökillä oltuamme alkoi huolestuttaa. Eikö se ollutkaan huomannut Riinan lähteneen?

Kävelin Riinan kanssa edestakaisin aluetta, missä koirat olivat lähteneet metsään, mutta Missua ei vaan näy eikä kuulu. Soitin jo apuvoimiksi vanhempieni ja veljeni koirat, josko Missu tulisi kun kuulisi tuttujen koirien ääniä. Ei auttanut.

Pelokas tyttö löysi vihdoin tutun auton!

Useampi tunti oli jo kulunut ja alkoi tulla pimeää. Ajattelin, että pitäisi vielä ennen ihan pimeää käydä autolla lähitalot läpi, jos se olisi mennyt johonkin niistä. Mutta helpotus oli suuri, kun autojen välissä näkyikin tuttu tyttö, Missu oli löytänyt takaisin. Todella pelokas se oli ja vaati jonkin verran maanittelua ennen kuin uskalsi tulla luokse. Iltaruuan jälkeen vielä pissasi sisälle - ihan suoraan siihen, missä ruokaili - eli pahasti oli tolaltaan pieni tyttöressu.

Tiesinhän minä sen, että koiria olisi pitänyt pitää enemmän erillään. Tehdä Missun kanssa ihan kahdestaan juttuja, että sen itseluottamus ja omatoimisuus kehittyisi eikä se tukeutuisi ihan kaikessa aina Riinaan. Selvähän se on, että jos aina seuraa vain lauman vanhempia koiria, niin ei tarvitse opetella ajattelemaan itse. Yksin joutuessaan onkin sitten pulassa, kun ei ole ketään näyttämässä, miten pitää toimia.

Onneksi Missu löysi takaisin! Toivon koko sydämestäni, että Hippukin pääsee pian takaisin omaan kotiinsa!

Lukuvinkki: Marja Huovila: Kadonneen koiran käyttäytyminen (www.karkurit.fi)

Katso myös Hipun katoamisilmoitus ja välitä tietoa eteenpäin!

Viron reissulla ihmetytti ja vähän huolestuttikin, kuinka huonosti Bode söi. Yksi ruoka-annos siltä jäi ihan kokonaan syömättä, maanittelemalla sai kyllä ruokaa menemään vähän kerrallaan kurkusta alas, mutta todella hitaanpuoleisesti. Nakkejakin kävin ostamassa heti ensimmäisenä iltana, että on sitten näyttelypäivänä jotain herkuteltavaa, vaan ei meinannut kelvata. Annoin illalla nakinpalasen ja herra sylkäisi sen saman tien pois suustaan… Hetken päästä poimi kyllä lattialta ja söi, mutta ei hirveästi kiinnostanut.

Nyt kotona ruoka on hävinnyt vähän paremmin ruokakupista, mutta näinköhän siihen ainoana syynä on se, että Missu odottaa nenä melkein Boden pyllyssä kiinni, koska pääsee tiskaamaan… Hitaastihan Bode on aina syönyt ja yleensä nostelee kaikki lisukkeet pois ruuan päältä syödäkseen ensin varsinaisen ruuan ja lisukkeet vasta lopuksi. Nyt on muutamana päivänä käynyt niin, että lisukkeet ovat jääneet lattialle ja tässä yhtenä päivänä jäi myös osa ruuasta kuppiin. Missu on vaan tyytyväinen, kun saa vähän extraruokaa, mutta itseäni vähän huolestuttaa. Ensimmäinen koirani, joka ei syö suurella ruokahalulla ihan mitä vain ja milloin vain. Onhan näistä kuullut, mutta aiemmin en ole tätä omakohtaisesti kokenut. Näinköhän Bode olisi jatkuvasti todella huono syömään, mikäli olisi ainoa koira talossa?

Eihän sitä tietysti itsellekään aina ja säännöllisesti maistu ruoka, mutta jostain syystä koiran ruokahaluttomuus huolestuttaa enemmän kuin oma ruokahaluttomuus Ja olisihan Bodella todellakin varaa vähän pyöristyä, joten tarvetta ruuasta kieltäytymiseen sillä ei ole…

Lisää videoita näyttelystä

Lisäsin matkakertomukseen linkin, mistä löytyy videoita Haapsalun näyttelystä ja huomasin juuri, että videoita on tullut linkin lisäämisen jälkeen paljon lisää. Thank you Nataljafox for sharing the videos!

Kehän alkua odotellessa. Kuva: Atte Jäntti

Viime kesänä käytiin Boden kanssa näytelmäreissulla Ruotsissa, tänä kesänä oli vuorossa Viron Haapsalu. Minnehän sitä ensi vuonna suunnataan… tokihan perinteitä täytyy jatkaa

Lähtöä edeltävänä iltana torstaina laitettiin kaikki kamat kasaan ja pakattiin auto valmiiksi - onneksi! Tiedossa oli, että aamulla tulee kiire, mutta ihan näin kiirettä en osannut kuvitellakaan… Tarkoitus oli, että tähdätään lähtö kuudeksi, jolloin oltaisiin valmiita lähtemään noin vartin yli (se vartti kun pitää pakosti aina myöhästyä).

Tulipalokiire

Aamulla Pete heräsi kellon hälyttäessä ja nousi keittämään kahvia. Tullessaan vähän myöhemmin herättämään mua, jähmettyi yhtäkkiä tuijottamaan herätyskelloa omituinen ilme naamallaan. Minä hämmentyneenä käännyin katsomaan mistä moinen ilme… hetken aikaa tuijotin, ennen kuin tajuntaan iski karu totuus: kello oli jo kuusi, minä makasin vielä sängyssä, koirat oli syöttämättä jne. jne. Kello oli ollut soittamassa puoli kuusi eikä puoli viisi kuten piti. KIIRE!

Äkkiä vaatteet niskaan, hampaiden pesu, kahvit kurkkuun, aamupala sai jäädä, koirille ruuat ja pikapissatus, Bode autoon, Missu ja Wiltsu takaisin sisälle ja eikun matkaan. Kello oli kaksikymmentä yli kuusi kun lähdettiin pihalta. Ei paha! Navigaattori ilmoitti matka-ajaksi tunti ja neljäkymmentäyksi minuuttia eli melkolailla tasan tarkalleen oltaisiin lauttarannassa kuten pitikin. Yhtään ylimääräistä aikaa ei kyllä jäänyt.

Reissun päällä ollaan ja kaikki tarpeellinen pakattuna autoon.

Ja hyvin ehdittiin, hieman jopa kirittiin aikataulua kiinni ja oltiin pikkuisen etuajassa perillä. Vain muutaman auton päässä edellä oli Feta ja Mirkku sekä Ossi ihmisineen ja heti meidän perään tuli vielä Rauha omistajineen. Kauaa siinä ei tarvinnut odottaa, kun lautan lastaus alkoi. Bode matkusti autossa ja me kiiruhdettiin Peten kanssa ensimmäiseksi aamupalalle

Lauttamatka sujui hyvin ja heti Tallinnan päässä laskettiin koirat vähän jaloittelemaan ja juomaan ennen kuin suunnattiin letkassa kohti Haapsalua.

Kateellisena katsoin,
kun pojilla oli omaa kivaa…

Tilapäinen mielenhäiriö?

Majapaikkamme oli viihtyisä ja todella edullinen. Bodekin viihtyi. Omassa huoneessa oli turvallista loikoilla isin vieressä ja rentoutua uuvuttavan lauttamatkan jälkeen. Poika jopa intoutui pussailemaan ihan kunnolla, mitä normaalisti ei tapahdu. Yleensä hyvä jos kielenkärki vähän hipaisee nenää, mutta nyt sai Pete oikein kunnon pusuja ja paljon (ja vähänkös olen katkera, kun minä saan äärettömän harvoin edes niitä kielenkärkihipaisuja nyyh!) Näinköhän kyseessä oli vain tilapäinen mielenhäiriö?

Kun auto oli purettu ja majapaikka tullut tutuksi, käytiin vähän kävelemässä ja vilkaisemassa seuraavan päivän näyttämöä, piispanlinnaa, mikä sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme. Myös kaupassa piti pistäytyä ostamassa aamupalaa ja tutustumassa paikalliseen hintatasoon.

Avoimen luokan urokset valmiina arvosteltaviksi.

Näytelmä aurinkoisessa piispanlinnassa

Aurinko helli meitä lähes koko reissun ajan. Näyttelypäivänä, lauantaina, aurinko porotti niin, että minä onnistuin käristämään hartiani Vain menomatkalla, hieman ennen Haapsalua satoi ja satoikin hetken todella rankasti, mutta kun päästiin majoittautumaan, sade lakkasi. Paluumatkalla tihkutti juuri ennen Tallinnaa. Eli sää oli mitä mainioin.

Bode tuomari Salvatore Giannonen arvosteltavana.

Näyttelyalueena oli kertakaikkisen upea, vanha piispanlinna. Avoimen luokan uroksia oli kolme ja tuomarina toimi Salvatore Giannone Belgiasta.

Boden hampaat kunnossa, ei huomautettavaa.

Bode esiintyi Teijan kanssa kehässä upeasti! Hieman pyörivät pojan silmät päässä, kun tuomari kopeloi, mutta kukapa sitä tykkäisi, että vieras ihminen käy liian tuttavallisesti käsiksi…

Laatuarvostelun jälkeen Bode oli sitä mieltä, että tämä oli nyt tässä ja olisi ollut valmis poistumaan kehästä. Muutaman nykäisy-yrityksen jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä vähän kauemmas kehän laidalta, ettei läsnäoloni häiritsisi pojan keskittymistä. Takaisin kehän laidalle palasin vasta, kun laatuarvostelut oli ohi ja kilpailu sijoituksista alkoi.

Tuomari Salvatore Giannone antaa Teijalle ja Bodelle palautetta.

Bode sijoittui avoimen luokan uroksissa toiseksi ja oli PU2 (arvostelu löytyy Boden tuloksista, briardien tulokset löytyvät SBryn foorumista).

Suullisessa palautteessaan tuomari sanoi Bodella olevan luokkansa paras väri ja parhaat liikkeet mutta pojan tarvitsevan vielä aikaa kehittyäkseen ja saadakseen lisää massaa. Kyllä sai kehänlaidalla olla ylpeä! Bode esiintyi hienosti ja palautteen myötä oli mieli todella korkealla! Kiitos Teija Boden esittämisestä! Ja kiitos Sari Boden tassujen siistimisestä!

Avoimen luokan urokset: Brašulis Ventbord ERI 1, PU 1, ROP, Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu ERI 2, PU 2, Chaccado Bacchus EH 1

Sunnuntaina ennen kotimatkalle lähtöä käytiin vielä tutustumassa piispanlinnaan kaikessa rauhassa. Edellisen päivän näyttelystressi näkyi kyllä Bodesta. Vähän kaikki hirvitti pientä poikaa.

Isot tykit pelottavat pientä poikaa, onneksi mami on turvana.

Paluu arkeen

Kotimatka sujui myös mallikkaasti, mitä nyt meidät lastattiin viimeisten joukossa lauttaan ja hieman ennen Tallinnaa alkoi auton toinen eturengas vatkata. Ulos lautalta päästiin vähän yhdeksän jälkeen (rannassa oltiin puoli yhdeksältä) ja rengaskin kesti kotiin asti, kun ajeltiin normaalia hitaammin. Melko lailla tasan yhdeltätoista illalla oltiin kotona. Väsyneinä, mutta onnellisina.

Seuraavana aamuna Pete lähti töihin, minä purkasin matkatavaroita ja pesin pyykkejä ja Bode makasi raatona lattialla Illalla poika alkoi jo pikkuhiljaa palautua ennalleen, ja pallo oli taas tärkeintä elämässä

Kotona kaikki hyvin!

Ennen reissua vähän jännitti ja hirvitti, kuinka kotiin jäävä kaksikko, Missu ja Wiltsu, pärjäävät - tai paremminkin kuinka Elli ja Joonas pärjäävät niiden kanssa. Mutta turhaan hermoilin. Hyvin olivat pärjänneet. Wiltsukaan ei kuulemma tainnut edes huomata, että vieraita ihmisiä ilmestyi taloon, kun olin antanut ohjeeksi tyrkätä ensimmäiseksi ison herkkuluun kummankin suuhun Ja myöhemmin illalla Wiltsu oli jopa kivunnut Joonaksen syliin. Ai että olen onnellinen, kun kaikki meni hyvin niin kotona kuin reissussakin! Kiitos koirien hoidosta Elli ja Joonas!

Oli tosi kiva ja antoisa reissu! Kiitos kaikille matkaseuralaisille! Ja erityiskiitos matkaa järjestäneille! Ensi kesää odotellessa…

PS. YouTube’sta löytyy vino pino videoita Haapsalun näyttelystä. Thank you for sharing the videos Nataljafox!

Nyt on Bodekin päässyt vihdoin ja viimein raunioille tositoimiin. Kertaalleenhan se jo on, ihan pienenä poikana, käynyt raunioihin tutustumassa, mutta nyt siis viimein pääsi töihinkin. Vähän mua kyllä jännitti, että mitähän tästäkin tulee. Bode kun toimii ensin ja ajattelee sitten… jos ylipäätään ajattelee

Heti alkuun sain todeta, että tällä kertaa ohjaajaa todellakin tarvitaan. Missu ja Wiltsuhan eivät edes huomaa mun olemassaoloa ja toimivat täysin itsenäisesti raunioilla. Mutta Bode vaan istui kiltisti sivullani, kun otin remmin pois kaulasta ja odotti. Hmm tässä tarvitaan siis käsky… Epämääräisesti viittasin johonkin suuntaan ja sanoin: “Hakee”. Ja Bode lähti sinne minne osoitin. Perhana! Täytyykö mun siis jatkossa opetella ottamaan huomioon tuulensuunnat ja kaikki muutkin tuollaiset asiat, mitkä Missu ja Wiltsu ovat tähän asti hoitaneet mun puolesta. Apua!

Onneksi treenien vetäjä huomautti, että kannattaisi lähettää koira toiseen suuntaan, niin sen olisi hieman helpompi työskennellä… Ja onneksi Boden suuntaa oli helppo muuttaa (toisin kuin Wiltsun ja Missun, jotka siis todellakin viis veisaavat mun höpinöistä, kun työskentelevät - onneksi!). Lähdimme siis vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin alun perin sain Boden lähtemään (voih!).

Kiltisti jätkä kävi tutkailemassa kaikkia röykkiöitä ja muita piilorykelmiä, joita sille osoittelin. Heti alkuun kävi ihan omatoimisesti ja tarkkaan haistelemassa isoa peltistä putkea, missä ei ketään näkynyt, joten kehotin jatkamaan matkaa. Ja ennen kuin ehdin edes pyytää tarkistamaan, kiipesi tiilimurskekasan päälle ja löysi betoniputkesta äijän. Jee, ensimmäinen löytyi!

“Suu kiinni ohjaaja!”

Toinen äijä löytyi myös helposti, kun oltiin riittävästi koluttu aluetta yhdessä. Mutta se kolmas… Yleensä äijät on ripoteltu suht tasaisesti sinne tänne, jos ei ohjaajaa haluta yrittää huijata, mutta Boden kokemattomuus aiheutti varmasti sen, ettei ohjaajalle anneta ylimääräisiä mahdollisuuksia töpätä (töppäilee tää ihan riittävästi muutenkin…). Minä yritän epätoivoisesti avustaa ja pyytää hakemaan niiltä kohdin, missä oletin kolmannen löytyvän. Jopa niin epätoivoisesti, että sain komennon pysyä hiljaa Bode kun etsi ihan aktiivisesti, niin ei se mun jatkuva käskytys asiaa yhtään auttanut, päinvastoin.

Lopulta lähdettiin palaamaan alkupäähän ja Bode meni innolla takaisin samaisen peltisen putken luo, jota oli tutkinut jo heti alkuun. Minä hieman hämmentyneenä lähden perään ja sieltähän se viimeinen äijä löytyykin. Ei tosin siitä peltiputkesta vaan sen vieressä olevasta betonilohkarekasasta. Niinpä, olisihan mun pitänyt ymmärtää, ettei Bode jää nenänkäyttötaidossa yhtään Missusta ja Wiltsusta, vaikka sen työskentely muuten niin täysin erilaista onkin. Syytä siis olisi tarkistaa aina tilanne, jos se jotain tutkailee vähänkään tarkemmin, eikä vain jatkaa matkaa…