tassunalla

Saanko esitellä: Tassunalla-jengi.

Lisää kuvia ja tietoa koirista löytyy kotisivuilta, mutta viikon koirakuvan innoittamana laitan lyhyemmän esittelyn kaikista myös tähän.

Briardipoika Bode,
Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu

Bode

Briardipoika Bode (Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu) syntyi 5.4.06 Ranskassa.

Boden elämän keskipiste on pallo, jota ilman sillä on tylsää. Bode on todella utelias poika ja haluaa osallistua kaikkeen puuhasteluun. Nenä tulee sujuvasti kirveen ja halon väliin ja vasara on kopsahtanut sen naamaan useaan otteeseen…

Pallo tipahtaa herkästi suusta aina lähimmän ihmisen jalkoihin (joskus myös toisten koirien). Pallon voi myös kätevästi pudottaa esim. tikapuiden alle, jos tikkailta on kohta joku tulossa alas. Tai jättää rappusille, kyllä sen joku siitä kohta potkaisee…

Unikullaksi ja aarteekseen Bode nappaa - aina kun vain pystyy - hanskan, sukan, kengän tms. myös kauppakassi käy paremman puutteessa.

Bode käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä ja toisinaan myös jäljestää. Näyttelyissäkin on pistäydytty muutamaan otteeseen.

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu,
Yliack de la Tuile au Loup

Wiltsu

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu (Yliack de la Tuile au Loup) syntyi 3.11.99 Belgiassa. Ensimmäiset elinvuotensa Wiltsu asui Danielin ja Pasin kanssa. Noin 4,5-vuotiaana Wiltsu muutti laumaamme jäseneksi ja sopeutuminen sujui erinomaisesti puolin ja toisin.

Wiltsu on hellyydenkipeä pieni poika. Se tykkää loikoilla sisällä ja hyppää välittömästi kainaloon, kun joku istahtaa sohvalle. Ulkona Wiltsu viihtyy vain ihmisseurassa.

Wiltsu käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä. Danielin ja Pasin omistuksessa ollessaan Wiltsu kävi pokkailemassa pystejä näyttelykehistä, mutta nykyisin se pyörähtää näyttelyissä enää vain harvakseltaan.

Wiltsu on yhden pentueen isä.

Wiltsun elämää varjostaa epämääräiset huimauskohtaukset, joita nykyisin esiintyy onneksi enää todella harvoin.

Briardityttö Missu,
Chaccado Naomi C.

Missu

Briardityttö Missu (Chaccado Naomi C.) syntyi 2.6.97 Vantaan Pakkalassa, missä äitinsä Riina oli mammalomalla. Muiden pentujen matkatessa kukin tahoilleen, tuli Missu Riina-mamman kanssa Pyhtäälle.

Missu eli elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta äitinsä siipien suojissa. Äidin kuoltua, joutui Missu itsenäistymään. Se oli rankka paikka, mutta siitä selvittiin. Nyt Missu opastaa Wiltsua ja Bodea.

Missun lempipuuhaa on keppien kaluaminen. Jos silmä välttää hetkeksikään, löytyy tyytyväinen tyttö sohvalta kepin kanssa. Useimmiten Missu kuitenkin hoitaa silppurin tehtäviään pihalla tai terassilla.

Missu on jo jättänyt harrastukset enemmän nuorisolle ja käy enää harvakseltaan metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä. Nuorempana Missu kävi myös jälkitreeneissä. Näyttelyistä Missu ei ole ollut koskaan innostunut, mutta muutamassa se on toki käynyt pyörähtämässä.

Briardityttö Riina,
Garine des Princes de Conde

Riina

Blogissa esiintyy toisinaan myös Missun äiti, jo sateenkaarisillan ylittänyt Riina, Garine des Princes de Conde (10.11.91-16.4.03)

Riina syntyi Ranskassa ja tuli luokseni sijoitukseen. Riina oli ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa touhuttiin kaikkea mahdollista.

Riina rakasti vettä ja pulikoi aina kun vain mahdollista. Myös pallo oli Riinalle kovin rakas, viimeisinä elinaikoinaan se ei luopunut pallostaan edes lenkille lähdettäessä, vaan sitä piti kantaa aina ja kaikkialle mukana.

Riinan kanssa harrastettiin pääasiassa hakua ja jälkeä. Riina rakasti huomion keskipisteenä olemista, joten näyttelykehässä esiintyminen oli sille suuri nautinto ja kyllä se paljon sai siitä nauttiakin.

Riina synnytti kaksi pentuetta.

Riinalla on ikuisesti oma erityinen paikka sydämessäni.

This entry was posted on Tiistai, Lokakuu 28th, 2008 at 12.22 filed under Elämää tassu(je)n alla, Kuvia, Viikon koirakuva and. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.