Koirakuvat-viikkohaaste: pieni
Taas osallistutaan koirakuvat-viikkohaasteeseen. Aiheena on tällä kertaa pieni.
Wiltsusta ei ole kuvia pienenä (ei edes pienelle kerällä kääriytyneenä, mikä siltä kyllä onnistuu…), koska se muutti laumaamme vasta 4,5-vuotiaana. Boden vauvakuvat (kaksi ensimmäistä) ovat kesältä 2006, Missun kesältä 1997 ja jo edesmenneen Riinan kuva vuodelta 1992.
Ei uskalla pieni poika mennä isoveikan perässä suuren suureen viidakkoon, vaikka mieli tekisi 
Kumpi voittaa juoksukilpailun, iso vai pieni?
Missu, pallo ja Riina-mamma (paita päällä, ettei Missu pääsisi enää “ruokakaapille”)
Riina rentoutuu 
Lokakuu 24th, 2007 at 01.17
Täällähän on ihana koiralauma. Hellyttäviä nuo pikkuset, yläkuvan pieni ihana kun ei uskalla mennä perässä. Suloisia kaikki.
Lokakuu 24th, 2007 at 13.26
Ihania penneleitä täälläkin! Tuossa Missu, pallo ja äippä -kuvassa näkee hienosti millainen ero on äipän koossa ja pikkiriikkisen pennun koossa.
Lokakuu 24th, 2007 at 14.14
Täältäkin löytyy pentusia, apua
On nuo jännän näköisiä karvaturreja, kaikissa koossa ja väreissä.
Lokakuu 25th, 2007 at 09.18
Odotinkin Boden vauva-kuvia, Bode on niin ihana! =0) Söpösiähän nuo ovat kyllä Missu ja Riinakin pentuna olleet..
Lokakuu 26th, 2007 at 13.59
Kyl nääki kuvat o hianoi. Tota maitobaarin sulkemist mää e oikee hyväksy, ku toinen o pien eikä sit saa ruokaa…vai pureeskeliko se sit liikaa. Meijän emo ärähti ain sillo pahal äänel
Lokakuu 26th, 2007 at 19.24
Voi kun toiset ovat suloisia pieninä. =)
Ihania koiria muutenkin.
Lokakuu 26th, 2007 at 19.24
Suloisia ovat toiset pentuina.
Muutenkin ihania koiria. =)
Lokakuu 27th, 2007 at 11.52
Kiitos kaikille kommenteista!
Hanne: Bode oli paljon helpompi kuvattava pienenä (ja on yhä edelleen) kuin Missu ja Riina. Mustista pennuista oli äärettömän vaikea saada otettua kuvaa, missä näkyisi muutakin kuin pelkkä musta möykky. Eikä niiden pentuaikana ollut edes digikameraa vielä, joten ei voinut vain napsia kuvia odottaen, että olisi edes yksi suunnilleen onnistunut otos napsahtanut kameraan
Kultsi: Maitokaappi piti sulkea, kun Missu sai jo ihan oikeeta ruokaa eikä välipaloja voinut enää käydä omatoimisesti hakemassa aina kun iski “vauvakohtaus”.