Viime viikolla vähän kauhistelin vilkasta liikennettä tuossa kapealla väylällä. Ja perjantaina se sitten tapahtui, mitä pelkäsin: raju nokkakolari, mutta tällä kertaa onneksi selvittiin vaurioitta, ei tarvittu edes lääkäriä! Kolari kuitenkin nopeutti päätöstäni, enää en harkinnut asiaa, vaan marssin saman tien Tottakaihin ostamaan Bodelle uuden Pallon.
Kuten kuvasta näkee, mutkikas väylä ja korkeat kinokset estävät tehokkaasti näkyvyyttä, joten vähänkään kovemmalla vauhdilla voi syntyä ikäviä haavereita!
Perjantaina siis tömähti ja kovaa. Lähdin kävelemään lumivallille päin Boden mennessä tennispallo suussaan edellä. Wiltsu lähti täysillä perään, kun huomasi, mihin olen menossa. Jostain kumman syystä en hoksannut, että Bode oli kääntynyt ympäri ja lähtenyt tulemaan takaisinpäin. Wiltsu sujahti vauhdilla mun ohi ja mutkan kohdalla törmäsi täydellä vauhdilla Boden rintakehään. Bodelta tippui tennispallo välittömästi suusta ja tilalle se otti Wiltsun. Wiltsu-parka joutui hirveän ärinän säestyksellä survotuksi lumipenkkaan. Minä ryntään tarraamaan Bodea niskavilloista kiinni ja nostan herran etupään ilmaan. Hetken aikaa Wiltsu roikkui vielä mukana, ennen kuin Bode irroitti. Kostoksi Wiltsu kävi kiinni Boden mahaan tai takaraajoihin (en nähnyt sen tarkemmin) 
Karmealla karjunnalla (onneksi meillä ei ole naapureita) sain Wiltsun komennettua terassille ja Boden pysymään paikoillaan sen ajan, että kävin viemässä Wiltsun sisälle ja tarkistamassa tuliko reikiä. Onneksi kummatkin pojat olivat ehjiä, ei tarvittu lääkäriä! Ulkoilutin vielä molemmat koirat erikseen ja sen jälkeen lähdin ostamaan Bodelle Palloa. Tosin Pallo ei varmaan olisi tässä tilanteessa pelastanut rähinältä, sen verran kova törmäys oli. Normaalisti koirat onnistuvat melko sulavasti väistämään toisiaan kapeallakin väylällä eikä pienistä törmäyksistä ole tullut sanomista, mutta näin pahaa kolaria ei ole aiemmin sattunut – eikä toivottavasti satu enää toiste!
Kovasti on kyselty, millainen
Boden rakas Pallo on,
joten tässä kuva uudesta,
vielä paketissa olevasta
Orka-Pallosta.
Boden Pallo on ontto ja siinä on reiät. Sitä on myös narullisena versiona, missä naru kulkee reikien läpi. Ensimmäisen pallon ostin narullisena, mutta herra ei sitä kelpuuttanut. Rakkaus Palloon syttyi vasta kun narut leikattiin pois. Sen jälkeen Bode ja Pallo ovat olleet erottamattomat – tietysti niitä hetkiä lukuunottamatta, kun Pallo on ollut hukassa.
Ihan koko vuotta Pallo ei Boden käytössä kestä. Ja käyttö tässä tapauksessa on todella ahkeraa, joten “normaalikäytössä” pallon luulisi kestävän reilusti pidempäänkin. Mutta meillä siis ostetaan joka vuosi uusi (jos joulupukki ei tuo) ja viimeiset päivänsä Pallo on jo melko huonossa kunnossa, mutta siitä huolimatta erittäin rakas Bodelle.
En ehtinyt edes kasseja purkaa kauppareissulta palattuani, kun Bode jo älysi (kuulostaapa harvinaisen oudolta sanalta Boden yhteydessä 
), että kassissa on jotain sille. Halusin kuitenkin napata muutaman kuvan pallosta ennen kuin Bode saa sen käyttöönsä, joten pientä kädenvääntöä siinä käytiin, että tehtiin kuten minä halusin.
Mun Pallo, mun Pallo!
Joko saan ottaa Pallon, joko?
Mami ilkimys kiduttaa, Bode-reppana ei saa ottaa Palloa suuhunsa, ennen kuin kuva on napattu 
Pallon paketissa kuvaaminen oli suuri haaste, kun nenä oli tunkemassa koko ajan kuvaan mukaan. Lopulta päätin, että ei kai se mitään haittaa. Ja tarpeeksi tiukalla rajauksella nenän sai kyllä jätettyä lopullisesta kuvasta poiskin.
Alkuun Bode oli selkeästi onnensa kukkuloilla, kun rakas Pallo oli “löytynyt”, mutta sitten alkoi vaikuttaa siltä, että rähjäinen tennispallonjämä vie voiton. En tiedä mistä moinen johtui. On se tähän asti ottanut aina pukilta saamansa Pallon heti omakseen. Noh, eilen otin ja heitin tennispallonriekaleen roskiin eikä Bode ole näyttänyt sitä yhtään kaipaavan, Pallo on taas numero ykkönen herran elämässä.
Myös Wiltsu sai uuden lelun Tottakaista, mutta siitä lisää vähän myöhemmin, kun olen ehtinyt käydä kuvat läpi.
Jolly Pets Monster Mouth… hmm, mikä ihme tämä on?
Toisinaan on Wiltsukin
